12.3.2009

Keltaisen pöydän katveessa

Uusi taktiikka: vallataan hyvissä ajoin kilpailevan joukkueen pirteänkeltainen vakiopöytä. Tältä on hyvä iskeä, asianmukaiseen tunnelmaan virittäytyneenä.

Eka kierros. Ramones on Tuulin peruskauraa, ei löytynyt mitään vastausta in a little whileen, mutta Stan Lee löytyi. Eikä Spiderman 3 ollut leffa, mutta hyvällä mielellä eteenpäin! Itse pidin Emma Salokoskea selviönä, mutta joukkueemme ei tiennyt muita levyhä kuin Kaksi mannerta, mutta tiesimme ettei soitettu biisi sillä ole. Huokaus, minkäs siinä sitten mahtaa. Lauri Porra nyt hei tietty tietoa, mutta Rasmus jäi tietämättä. Kuunvalo loisti Dallasissa kepeästi paperille. ASAn kohdalla paperille tuli suorastaan ryntäys, kun kaikki olisivat halunneet kirjottaa sinne tietonsa. Hieno oli keikka tivolissa, maustattuna nimittäin exclusively Avain-ajan biiseillä. Ja huipputietäjämme Tuuli tietty keksi Costellon ja yhteistoiminnallisesti löydettiin myös Burt ja Austin Powers. Putka-tehtävä oli nerokas ja kirvoitti syvällistä keskustelua Jack ja Meg Whiten kasvonpiirteiden eroista. Onneksi vetäydyin Meg-mielipiteeni kanssa, ja saimme 3 naamaa 5:stä oikein! Mahtavat 13+ pistettä koossa.

Tokan kierros ja keltaisen pöydän magia jatkuu! Vaikka Buddy Holyn oikea nimi oli hukassa, oltiin hommassa tietty sydämen asialla, niinkuin joukkueemme joka keskiviikko. Koska olen edelleen joukon juniori ja kuuntelen outoa musiikkia, tiesin Francoisen laihan vartalon. Jäsenistä kaksi oikein, mutta sisäisen kamppailun päätteeksi laitoin levyntuottomaaksi Englannin enkä Saksaa, vaikka muistelin bändin blogissa tapahtuneen kirjoittelua Berliinistä käsin. Tyhmä ku tyhmä. Ja The Do löytiyi juu, hyvä ettei menty Islajaan. Suomeksihan siinä luriteltiin, tosin muuta ei tiedetty. Ja ah, ala-astedisconostalgiaa, joka melkeen liikutti kyyneliin kun muistelin tanssiani erään Mikan kanssa. Tosin tunteiden vallassa ei muuta tiedetty kun alkuperäisen levytyksen vuosi ja Berliinin muuri. Brakeout! huusi taas supertuuli ja vaikka miten musavideota kuvailtiin ja mietittiin nörttileffoja, e löydetty muuta tietoa kun ekan levyn nimi. No ei se mitään, 10½ pistettä tästä kierroksesta ja kärkisijalta finaaliin!

Noitalinna huraa soi meidänkin visan läpsyssä, ja tietäjä-Ralle pääsi näyttämään kyntensä. Poria veikattiin, ei ollut. Karinin tekemiset on usein esillä musavisassa, mikä on nastaa koska hänen mahtavaa musiikkiaan kannattaa aina tributoida. Tosin uusinta taiteilijanimeä ei voinut tietty tietää. Ja nyt olis se Håkan pitäny paperiin saada, keksin nimittäin kaksi ruottalaista sooloilijaa, eikä se nyt Tomas Ledin voi olla. Jotain kuitenkin tuli nimi Marit Bergman ja ajateltiin että chiksit ennemmin puhaltais yhteen hiileen vaan ei. Rotestilaulu ja Simo Salminen juu, mutta metallin alagenret menee aina penkin alle. Bollywood on aina nastaa, paitsi kun ei keksi tarvittaessa muuta kuin genren nimen. Bullet for my Valentinea en tunnistanut, vaikka biisi kuullosti tutulta. Jos olisin tiennyt biisin bulleteiksi, olisin tiennyt Lost in Translationin. Mutta biisintunnisttuksesta kun aina lähdetään, ei auta jos ei tunnista. Finaalista jaettu 3. sija 7 pisteellä. Vähän harmittaa se Håkan kun sitten oltais voitu päästä 8 pisteellä kaksin tai siis silloin kolmintaisteluun.

Ens viikolla taas uus taktiikka sitte!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Veitte meidän pirteänkeltaisen vakiopöytämme! Analfabeetit!Gangsterit! Langobardit! Elikot! Petomaanit! Megasyklit!

emilia sofia haukka kirjoitti...

Tulkaa itse ajoissa paikalle, senkin kryptisen faktuaaliset ambivalentit tornadot! Inronit! Tohvelieläimet! Kalkkunakalulat!

emilia sofia haukka kirjoitti...

oho, onpa tullu hämmentäviä typoja edelliseen..

Petri kirjoitti...

Kiitti raportista! Mukava lukea!

Pakko tosin korjata, että kyseessähän oli My Bloody Valentine, ei suinkaan tuo Bullet-versio!

Ja minähän en ees tienny että mitään vakiopöytiä on olemassakaan, höpöt. Jos on, niin meidän joukkueen vakiopöytä on aina jo varattu joukkeen saapuessa juottolaan klo 20.55...