Ha Haa! Eipä ollut pisteillä pilattu eilinen Avohyllyn ilta. Tämä oli pohjanoteeraus, kukaan ei tuntunut tietävän mitään... Ekan kierroksen Raptori tunnistettiin joo, mutta Nimeä ei keksitty 1 ja 2 oltais voitu yhtä hyvin arvata jäsenten nimiksi. Luultiin Jufo3:sta Yuccaksi. Ja kesäkumikampanjaahan lähdin ilolla ajamaan siinä 1991 vuoden kohdalla läpi, että 8-vuotiaana tiesin...
2. kysymyksessä löydettiin I Want Candy, mutta ei tullut mieleen sitä Bow Wow Wowta sinne paperiin kirjottaa, siellähän luki jo jotain siinä kohdassa.
Ja miksi, oi, miksi sama systerin suosikki pyörii visasta toiseen? Se kun tuppaa aina olemaan yhtä vaikeaa, vaikka kysymyksen asettelusta kiitos tuomareille oli mahdollisuuksia arvailuun. Lottokierros, ei taaskaan seitsemää oikein.
4. Kysymys todisti sen kuin pisteeksi ii:n päälle, olemme sivistymättömiä moukkia, 2 pistettä koko kierroksesta ja näillä mennään...
Kausifinaalista ei kuitenkaan onneksi jääty paitsi. Kollaa Kestää lähti soimaan, oi sitä onnen hetkeä! Tipsun tapsun tei, mutta kysymykset oli vaikeita. Jostain muistui mieleeni, että joku niistä lähti Eppu Normaaliin, jouduin arvata Syrjään, kun sen Nevalaisen Nimeä en tiennyt 3. Siitä ne kierroksen 1,5 pistettä meille kertyi kaikkien muiden kysymysten mennessä hilpeästi nollille...
Kauniisti joku lauloi siihen lohdutukseksi Kohtalon Tähdestä, joka ei liioin ollut suosiollinen meille toisellakaan kierroksella. MIA sieltä tunnistettiin ja siitä puolikas piste täydentämään yhden pisteen mahtisaavutusta. Ei se mitään, takaa on hyvä tulla, laitamme vilkut päälle ja lähdemme ohituskaistalta seuraavaan kauteen!
Kaunis kiitos tuomareille haastavasta visasta!
27.11.2008
Finaalipa se
Paljastus: en tiennyt eilen mitään. Paitsi intuitio olisi sanonut että Arcade Fire on Montrealista.
Kuitenkin: Onnea Toistaiseksi -joukkueelle kausivoitosta!
Ja illan sokerina: valitsimme ratoksemme joukkueellemme suljetulla lippuäänestyksellä kapteenin. Uuden henkisen johtajamme avulla teemme yllätyshyökkäyksen keväällä!
Väsynyttä lyhytsanaisuutta.
Kuitenkin: Onnea Toistaiseksi -joukkueelle kausivoitosta!
Ja illan sokerina: valitsimme ratoksemme joukkueellemme suljetulla lippuäänestyksellä kapteenin. Uuden henkisen johtajamme avulla teemme yllätyshyökkäyksen keväällä!
Väsynyttä lyhytsanaisuutta.
20.11.2008
Viva la F-Wing!
Vallankumous vei, joten Avohylly ei edustanut eilisessä visassa. Suurin osa rivistöstämme keskittyi twistaamaan taiteiden tiedekunnan tyyliin.
Mutta kausifinaaliin teemme loistokkaan paluun. Emme epäile lainkaan ettemmekö pääsisi finaalikierroksille. Allekirjoittanutkin istuu silloin pyöreän pöydän ääreen vuotta vanhempana - ja ehkä myös musiikki-viisaampana. Ehkä.
Mutta kausifinaaliin teemme loistokkaan paluun. Emme epäile lainkaan ettemmekö pääsisi finaalikierroksille. Allekirjoittanutkin istuu silloin pyöreän pöydän ääreen vuotta vanhempana - ja ehkä myös musiikki-viisaampana. Ehkä.
13.11.2008
Ja mehän selviämme
Noniin, laulakaa kaikki mukana:
Risin' up, back on the street
Did my time, took my chances
Went the distance, now I'm back on my feet
Just four women and their will to survive
Siellähän se soi, meidän oma taistelubiisimme, Paul Ankan karismaattisena versiona. Inuitio ja sattuma ovat ihania asioita.
Mutta se oli vasta finaalissa, sitä ennen ehti olla muutama jännittävä kierros. Ensimmäinen oli elokuvatähti-aiheinen. Kavoin jostain esiin agenttikomedia Austin Powersin, vaikken sitä olekaan nähnyt. Toinen kysymys meni täysin väärin, ja Raisa, oma suomiromantiikan spesialistimme, löysi tietty Eino Leinon sanoituksen. Huilumiestä haettiin Vesku Loirin Euroviisu-biisinä, olisi yhtä hyvin voinut olla arvaamamme Hanuri ja torvi. Neljännen kysymyksen vastaukset löytyivät helposti, ja saipa looginen päättely riemuvoiton kun Fifth Elementin kautta keksimme Willisin Brucen ykkösbiisin laulajaksi. 5,5 pistettä kokosimme, riemuvoitto meille.
Puuhapaperi oli ihana, lisää tällaisia! Nelipäinen joukkomme löi päät yhteen ja jokainen järjesteli kirjaimia omalla suttupaperillaan. Vain levyjen nimiin jäi aukkoja. Pisan halpa banjo oli suosikkianagrammini.
Kakkoskierros. Voihan munuus. Miesvahvistuksemme viimehetken käänteentekevä saapuminen toi meille ne muutamat arvokkaat pisteet, jotka ponnitivat meidät juuri ja juuri finaalirajan yli. Siitäkös riemu ratkesi - illan tavoite saavutettu.
Jossain tässä välissä pöytäämme änkesi häirikkö, joka yritti myydä takkiaan ja söi sottaisesti sandwichiään. Lähdimme evakkoon ja jonkin ajan päästä mies saateltiin todellisen amatsonin ottein ulos. Aplodit ansaittu.
Finaali oli hauskasti koottu, ja se alussamainittu Eye of the Tiger oli pöydässämme todellinen tunnelmannostattaja. Rocky oli kolmonen eikä kakkonen, Taisto Ahlgrenistä emme tainneet olla kuulleetkaan, Popeda oli tehnyt triplasti arvaamamme määrän levyjä ja Lordihan se olisi taas ollut vastaus eikä Jari Sillanpää.
Mutta viides sija 4,25 pisteellä irtosi!
This is the cream of the fight!
Kiitos tuomareille!
Risin' up, back on the street
Did my time, took my chances
Went the distance, now I'm back on my feet
Just four women and their will to survive
Siellähän se soi, meidän oma taistelubiisimme, Paul Ankan karismaattisena versiona. Inuitio ja sattuma ovat ihania asioita.
Mutta se oli vasta finaalissa, sitä ennen ehti olla muutama jännittävä kierros. Ensimmäinen oli elokuvatähti-aiheinen. Kavoin jostain esiin agenttikomedia Austin Powersin, vaikken sitä olekaan nähnyt. Toinen kysymys meni täysin väärin, ja Raisa, oma suomiromantiikan spesialistimme, löysi tietty Eino Leinon sanoituksen. Huilumiestä haettiin Vesku Loirin Euroviisu-biisinä, olisi yhtä hyvin voinut olla arvaamamme Hanuri ja torvi. Neljännen kysymyksen vastaukset löytyivät helposti, ja saipa looginen päättely riemuvoiton kun Fifth Elementin kautta keksimme Willisin Brucen ykkösbiisin laulajaksi. 5,5 pistettä kokosimme, riemuvoitto meille.
Puuhapaperi oli ihana, lisää tällaisia! Nelipäinen joukkomme löi päät yhteen ja jokainen järjesteli kirjaimia omalla suttupaperillaan. Vain levyjen nimiin jäi aukkoja. Pisan halpa banjo oli suosikkianagrammini.
Kakkoskierros. Voihan munuus. Miesvahvistuksemme viimehetken käänteentekevä saapuminen toi meille ne muutamat arvokkaat pisteet, jotka ponnitivat meidät juuri ja juuri finaalirajan yli. Siitäkös riemu ratkesi - illan tavoite saavutettu.
Jossain tässä välissä pöytäämme änkesi häirikkö, joka yritti myydä takkiaan ja söi sottaisesti sandwichiään. Lähdimme evakkoon ja jonkin ajan päästä mies saateltiin todellisen amatsonin ottein ulos. Aplodit ansaittu.
Finaali oli hauskasti koottu, ja se alussamainittu Eye of the Tiger oli pöydässämme todellinen tunnelmannostattaja. Rocky oli kolmonen eikä kakkonen, Taisto Ahlgrenistä emme tainneet olla kuulleetkaan, Popeda oli tehnyt triplasti arvaamamme määrän levyjä ja Lordihan se olisi taas ollut vastaus eikä Jari Sillanpää.
Mutta viides sija 4,25 pisteellä irtosi!
This is the cream of the fight!
Kiitos tuomareille!
12.11.2008
Have the guts, got the glory
Kokomustiin pukeutunut nyrkkeilijä ja karatepotkuja harjoittava nutturapää valmistautuvat illan taistoon hokemalla taitelumusiikkien överiklassikkoa jo noin kolmattakymmenettäseitsemännettä kertaa tällä viikolla.
Beware!
Beware!
6.11.2008
Sateenkaariliput koristivat tuomarin koppia
Musavisa 22.10.2008
Setan visassa parasta ihanien tuomareiden lisäksi:
Kierroksen 1, eka artisti kuulosti tarpeeksi kanadalaiselta, vaikka muuta tietoa ei ollut, piste tuli. Sitten luottoBowie. Ja mikä parasta kuvataiteilijan tietämisestä sai pisteen!
2. kierros toi muassaan pisteen heprean kielen tietämisestä. Tämä osui sopivasti joukkueen ainoan poikapelaajan tietämykseen. Mukavaa.
Ja mikä tärkeintä: Avohylly finaalissa, ilon kautta!
3.kierros ja punatukkainen tyttö tiesi Eva Dahlgrenin puolison ammatin. Kaunista, varsinkin, kun kyse oli korusepästä. Myös Plattersin kysyminen on oikein! Lisää lällymusaa visaan soimaan.
Kiitos raikkaasta visasta!
Setan visassa parasta ihanien tuomareiden lisäksi:
Kierroksen 1, eka artisti kuulosti tarpeeksi kanadalaiselta, vaikka muuta tietoa ei ollut, piste tuli. Sitten luottoBowie. Ja mikä parasta kuvataiteilijan tietämisestä sai pisteen!
2. kierros toi muassaan pisteen heprean kielen tietämisestä. Tämä osui sopivasti joukkueen ainoan poikapelaajan tietämykseen. Mukavaa.
Ja mikä tärkeintä: Avohylly finaalissa, ilon kautta!
3.kierros ja punatukkainen tyttö tiesi Eva Dahlgrenin puolison ammatin. Kaunista, varsinkin, kun kyse oli korusepästä. Myös Plattersin kysyminen on oikein! Lisää lällymusaa visaan soimaan.
Kiitos raikkaasta visasta!
16.10.2008
Hyllyn reunalta kajahtaa
Avohylly on päättänyt myös ryhtyä katu-uskottavaksi ja aloittaa musavisajoukkueblogin.
Syksy on alkanut meillä vaihtelevasti, välillä todellisin pohjanoteerauksin, ja toisaalta myös parhaalla tuloksella ikinä eli viikkofinaalin 2. sijalla! Se oli upea kerta, silloin kysyttiin Freddie Mercuryn patsaan sijaintia, ja sattumalta 3/5 joukkueestamme kävi tuossa taianomaisessa alppikaupungissa Montreuxissa juuri elokuussa. Suosittelen sinne matkaamista, supermarketista saa maailman parhaita marinoituja valkosipulinkysiä.
Eilen 15.10. visa oli arvostettavan monipuolinen, mutta kuitenkin kinkkinen. Ehkä vähän ärsytti visan pituus ja ikuisuudelta tuntuvat pisteenlaskuajat. Joukkueemme nukkui biljardipöydän takana olevalla sohvalla finaalin tuloksia odotellessa sievässä rivissä.
Raskaamman sarjan musiikki on joukkueemme heikko lenkki, joten päätimme hauskuuttaa tuomaria keksimällä mukavia studioalbumien nimiä: Heavy Death, Heavy Heavy Death Death, Death, jne. Periaatteenammehan on aina laittaa jokin vastaus, hatusta vedetyillä tempuilla on ennenkin pisteitäkin kerätty.
Yksi finaalipiste jäi onneksi käteen tuosta neljän tunnin rupeamasta.
Syksy on alkanut meillä vaihtelevasti, välillä todellisin pohjanoteerauksin, ja toisaalta myös parhaalla tuloksella ikinä eli viikkofinaalin 2. sijalla! Se oli upea kerta, silloin kysyttiin Freddie Mercuryn patsaan sijaintia, ja sattumalta 3/5 joukkueestamme kävi tuossa taianomaisessa alppikaupungissa Montreuxissa juuri elokuussa. Suosittelen sinne matkaamista, supermarketista saa maailman parhaita marinoituja valkosipulinkysiä.
Eilen 15.10. visa oli arvostettavan monipuolinen, mutta kuitenkin kinkkinen. Ehkä vähän ärsytti visan pituus ja ikuisuudelta tuntuvat pisteenlaskuajat. Joukkueemme nukkui biljardipöydän takana olevalla sohvalla finaalin tuloksia odotellessa sievässä rivissä.
Raskaamman sarjan musiikki on joukkueemme heikko lenkki, joten päätimme hauskuuttaa tuomaria keksimällä mukavia studioalbumien nimiä: Heavy Death, Heavy Heavy Death Death, Death, jne. Periaatteenammehan on aina laittaa jokin vastaus, hatusta vedetyillä tempuilla on ennenkin pisteitäkin kerätty.
Yksi finaalipiste jäi onneksi käteen tuosta neljän tunnin rupeamasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)